Eirin

Enchanted Ring

Skp: Nainen
Ikä: 35

Kumppani: Vapaa/Afino(ex)
Lauma: Aderlin
Asema: Muu/sotilas
Heikkous: Kantaa ongelmansa itsellään, punavihervärisokea, joten huono marjastamaan.
Rp: Raitakorva
Ääni
Teema

Luonne:
Eirin on ystävällinen, rauhallinen ja aina lämpimästi hymyilevä. Hän antaa auttavan käden mielellään, eikä riehu tai korota ääntään. Hänellä on tapana kuitenkin äänehtiä esim. kun ymmärtää jotain tai on hämillään. Eirin on sosiaalinen, mutta ei puhu ääneen omista ongelmistaan, vaikka mielellään on tukena muille. Sivummalla pysyvä nainen antaa muiden olla mielellään enemmän äänessä, kuuntelee ensin ja sitten vasta ohjeistaa jos niin on tarpeen. Syvällä sisimmässään kuitenkin alakuloinen. Eirin rakastaa kuuta, ja usein täysikuulla hänet löytää sitä katsomasta. Tykkää myös antaa haleja.

Ulkonäkö ihmisenä:
Punertavan säihkeen omaavat ruskeat kiiltävät hiukset ovat usein kiinni, jolloin pehmeäpiirteisiä kasvoja kehystää molemmin puolin sievät suortuvat. Haalean vihreisiin silmiin ylettyvä lämmin hymy usein kasvoilla. Eirin on 170 senttinen ja hänellä on hoikka verrattain kurviton vartalo. Ei kuitenkaan luiseva, vaan omaa pehmeän ja sileä iho, joka huokuu lämpöä halatessa.

Menneisyys:
Eirin oli lupaava soturinalku jo lapsena, hän teki pyyteettömästi mitä käskettiin ja rauhallisesta luonteestaan huolimatta oli taitava taistelija. Jotkut kuvailivat hänen taistelutyyliiän kuin tanssiksi, jokainen askel ja käden liike tarkkaan harkittu. Soturina Eirin alkoi näyttää myös oivalta ohjaajalta, soturiksi opiskelevat nuoret kuuntelivat häntä mielellään. Eirinin vanhemmat olivat juuri jääneet eläkkeelle, isä entinen upseeri, kun alkoivat puheet 28vuotiaan Eirinin nostamisesta upseeriksi. Hänen etenkin hänen isänsä ajoi tätä aatetta eteenpäin ja se sai paljon hyväksyntää. Alkoi olla varmaa, että viimeistään 30 vuotiaana Eirin olisi jo upseerin asemassa. Mitä hänen perheensä tai kukaan muu laumasta ei tiennyt, oli se, että Eirin oli löytänyt miehen. Hermin. He eivät olleet tunteneet pitkään, mutta pari oli rakastunut hyvin nopeasti. Afino oli kiltti, mutta päättäväinen mies. Ulkonäöllisesti ei mitenkään erityinen, vaikkei rumakaan, mutta luonne olikin se, mihin Eirin oli miehessä rakastunut. Joten kun nainen sai kuulla, että hänen isänsä yritti nopeuttaa tyttärensä upseeriksi nousemista, hän tiesi, ettei voinut jäädä. Jos hän nousisi upseeriksi, hän ei voisi olla yhdessä Afinon kanssa. Joten yöllä hän karkasi, jättäen vain lyhyen viestin, jossa kertoi, että oli kunnossa ja ei palaisi takaisin.

Afino ja Eirin elivät onnellisina hermeinä pitkään. Yrityksistä huolimatta he eivät onnistuneet saamaan lasta moneen vuoteen. Välillä hän mietti entistä laumaansa, ja vanhempiaan. Kuinka vanhoja he olivat ja kuinka pitkään he vielä elisivät. Tapaisiko hän heitä koskaan. Kun oli kulunut 6 vuotta, saivat Afino ja Eirin iloisia uutisia. Eirin oli vihdoin raskaana. Ensimmäiset muutamat kuukaudet Afino hoiti lempeydellä rakastaan. Kun raskaus alkoi näkyä ja Eirinin maha kasvoi, Afinon olemus alkoi muuttua yllättäen. Kun Eirin huomasi tämän, ei mennyt kuin viikko ja Afino oli kadonnut yöllä. Eirin odotti, monta yötä putkeen että rakas palaisi ja kertoisi dramaattisen tarinan missä hän oli ollut. Mutta mies ei tullut takaisin ja lopulta Eirin löysi hänelle osoitetun kirjeen. Afino oli lähtenyt, lopullisesti, eikä aikonut palata. Eirin jäi yksin syntymättömän vauvan kanssa. Tuleva lapsi olikin ainoa, joka toi Eirinille voimaa jatkaa. Viikkoja hän eli yksin, mutta töiden tekeminen alkoi olla yhä vaikeampaa isomman mahan kanssa. Ja lopulta Eirinin keho ei enää jaksanut. Nainen kiirehti tutulle, lähellä asuvalle vanhukselle, kun huomasi verta lakanoilla yön jälkeen. Kipu mahassa oli suunnaton, hän pysyi tajuissaan juuri ja juuri parantajalle, jonne tuttu oli hänet vienyt. Siellä hän menetti tajunsa. Kun hän heräsi, hänellä oli sidottu haava alavatssa ja vauvaa ei enää ollut. Eirin murtui täysin.

Pitkään hän eli vanhuksen luona, tekemättä mitään ja katsoen vain hiljaisena ulos pienestä aukosta mökin seinässä. Vanhus yritti parhaansa saada eloa takaisin naiseen, mutta lopulta otti puheeksi, jos Eirin palaisi laumaan. Eirin ei halunnut olla vanhukselle vaivaksi enempää, hän oli jo tarpeeksi hyvässä kunnossa, jotta voisi matkustaa yksin. Hän harkitsi jäävänsä yksin hermiksi, mutta muistot Afinosta ja menetystä vauvasta olivat liikaa yksinäiselle naiselle. Joten pitkän harkinnan jälkeen hän suuntasi Aderlinin rajalle.